Greetings and Feelings

“On an island in the sun, we’ll be playing and having fun,

And it makes me feel so fine I can’t control my brain”

So, this was it.

It is hard to say "bye" to people who you are used to say "see you" for so long time. Like my friend Andrea said: "I still remember everything like yesterday.” It is true, so much happened in last five months -which is eventually a short period of time- that everything is still fresh in our memories.. The parties (when not too much alcohol consumed), boats, sunsets, dinners, swims, beach, crystal clear water, walks to university, busses (why they have to change them?), diving, snorkelling, music and sleeping in the beach, discovering new places, meeting new people and so on..

The last one mentioned was maybe the coolest part. You met new people all the time, and every one of them was easy to approach and get friends with. Of course, I liked the exchange students.. but I also liked open minded, friendly and helpful Maltese people. In a weird way, I also like the fat, rude and shouting bus drivers or the noisy neighbourhood witches, whos interaction seemed and sounded more like a fight than a conversation. It is all part of Maltese and Meditetterean culture, which I found myself interested and comfortable with.

And one thing I will miss too is a selfish one: if I overstate a bit, I was the only tall and blonde guy on the island, which made it more possible to get attraction from the locals. “You are here like Eddy Murphy would be in Finland.” Thanks Iza :D Here I’m more like small fish in a big lake.

It is hard to compare different periods of life, but now Malta being fresh in my memory, I had to say that now it feels like it was the best experience of my life. I have to share my (exL) flatmates Tommi’s words: "I knew this will be good after the exams. But I didn't expect... this to be like a paradise."

When I think I’m here, in Finland; here are my friends and my family, thousand lakes and chance to do sports all the time, I feel good. But when I start thinking that I’m not in Malta, and my exchange friends are not here and will never live here, I feel sad.

It is cold, cloudy and very silent here. I can sleep without my earplugs and not being distracted by night and early mornings by mosquitoes, flies, church bells, loud people and cars.. but I miss the 24/7 life and voices around me. It takes time to get used to this.

On the other hand, I must think positively. When I first saw Finland from the plane I was somewhat amazed. I knew that Finland is full of forests, but seen it from the plane for the first time in a while still amazed me. Even Helsinki looked like a small habited area in the edge of endless green forest. When I look out from my parent’s house window, everything looks so colourful and bright green, and the air I breathe and water I drink are very fresh. Malta on the other hand was getting completely yellow and the weather was getting too hot, if it wasn’t already.

Well, even though the weather and my mentality are not great yet, I’m sure my friends, who I am going to see today, still are. Tomorrow starts midsummer festival, which equals lot of friends, drinks, sauna, swimming and finally old school dancing with old school ugly clothes in beautiful countryside. Now I also must get used to eat dinners at five (with milk, suck it Italians ;) and start drinking at six; that's part of our culture, hehe.

All my friends, you are very welcome to visit me here in Finland, and I will visit you around Europe sometime, when I have time and money, whether you want it or not :D Thank you and wish you all the best, it was the best.

Mella,

Matti

Matti Maltalla.. vielä hetken.

Mietinpä tässä, että jos elämä olisi aina erasmusta lämpimässä maassa, se olisi helppoa.

Noh, niin ei kuitenkaan ole, ja mun aika täällä käy vähiin, tuun todennäköisesti juhannukseksi kotiin! Onneks Suomen kesä on huippu, ja aion jatkaa helpolla linjalla, eli toisin sanottua vältellä töitä kesällä :D

Mutta ei se erasmuskaan aina niin helppoa ole. Mulla on kahden ”opinnäytetyön” deadline ja yksi koe perjantaina, ja ens viikolla sama meininki jatkuu. Onneks sain viime viikon alussa, parina pilvisenä päivänä itteäni niskasta kiinni ja aloitettua opiskelut, niin en ole ihan kusi sukassa. 

Tämä viikko tulee näyttämään tältä :D

Viime keskiviikkona ajattelin pitää breikin opiskelusta, ja menin (tai luulin meneväni) sukeltamaan. Lopputulos: 8 tuntia teoriaa ja neljä minikoetta sukeltamisesta, enkä kastanut pikkuvarvastanikaan vedessä :D Noh, nyt on teoriat tehty alta pois ja jäljellä vaan sukellusta meressä. Täällä on paljon koralleja ja maailmansodan aikaisia laivahylkyjä:p  

Nyt on siis venebileet, rantabileet, bileet, ja vaahtobileet (kauhein keksintö ikinä) vähäks aikaa juhlittu. Mutta nyt kun viikon pari vielä pinnistää, niin sitä seuraa sitten parin viikon loma, ennen kun tuun poies. 

Lisäksi viikonloppuna lähti yhteensä 6 kaveria pois joita näki joka päivä, joten nyt on vähän sopeutumista. Nyt mulla ei ole enää tenniskaveria, koska muut on liian huonoja :D Toisaalta tän belgialaisen voitin koko vaihdon aikana vaan kerran, ja yleensä pelit päättyi mun osalta mailan ja juomapullon viskelyihin tai huutamiseen :D

Elämä jatkuu, toivottavasti yhtä hyvänä kun se on viimeiset kuukaudet ollut. Ilmoitelkaa ystävät hyvät juhannussuunnitelmista! :p Mulle kelpaisi old school lavatanssit uudestaan x)

Täällä taas.

Moi

Hups, tää blogi meinasi jo jäädä unholaan, mutta nostetaas tätä nyt pinnalle, tai ainakin lähemmäs pintaa.

Nyt, kun olen kaikki nilkkavaivani ja mahtaudit (jonka aikana laihduin melkein viis kiloa muutamassa päivässä, eläen 5 päivää pelkästään banaaneilla, suolakekseillä ja paahtoleivillä) kärsitty, olo on mitä parhain. Viimeiset pari viikkoa aurinko on paistanut taukoamatta. Ja taukoamatta tarkoittaa sitä, että se molli nousee kuudelta aamulla ja paistaa kahdeksaan asti illalla, pilviä harvoin näkee vaikka koittais etsiä. Toisin sanottuna viimeiset pari viikkoa on ollut täynnä merta, rantaa, jätskiä ja hattaraa. Oon jopa huomannut että mun punainen nokka ja hipiä alkaa muuttumaan ruskeaksi, samalla kun tukka muuttuu valkoseksi.

Näkymä hostellista

Barbeque hostellilla

Viime viikonloppu vietettiin meidän asuntolaporukalla Gozolla. Gozo on saari, joka on Maltan pikkuveli: kokoa on noin puolet pääsaaresta, ja ihmisiä vain 20 000 verrattuna Maltan 400 000. Eli käytännössä siis paljon enemmän kaunista luontoa, vähemmän melua ja ruuhkaisia teitä, ja myös vähemmän turisteja. Ihmisetkin tuntuivat elävän aika rauhallista elämää, ja kaikki joiden kanssa asiasta juttelin, eivät halunneet asua missään muualla. Meidän hostelli oli vanha kirkkorakennus, josta oli upeet näkymät maaseudulle ja merelle. Moni pyöräili tai käveli ympäri saarta. Koska aika oli rajallinen, itse menin läskimpään porukkaan, ja vuokrattiin auto. Vasemmalla puolella on muuten p*rkeleen outoa ajaa :D Hostellin hinta oli vaivaiset 15 euroa yö. Hostellin omistaja (Gozon entinen pääpappi) vaati maksun koko porukalta yhtenä könttänä. Kertoo jotain tämän maan käytännöllisyydestä… Jopa vanhan papin ilme kirkastui, kun mätkästiin sille tonnisata ja rapiat puhtaana käteen. Takas tullessa sain vielä neuvoteltua kympillä pienellä veneellä reissun Cominon Blue Lagoonille, josta sitten tunnin uituamme vene vei meidät takaisin Maltalle.

 

Comino

 

 

Käytännöllisyydestä tuli mieleen, et välillä tuntuu, että tämä maa on itäeurooppalainen saari, joka on sijoitettu Välimerelle. Niin luonto tietyissä paikoissa, rähjäisyys ja julkiset palvelut, sekä niissä toimivat ihmiset muistuttaa mua usein Venäjästä. Mutta pidän siitä, ja pidän myös rähjäisyydestä. Esimerkiksi, jos talo on myynnissä, eikä sitä kukaan osta, ei sitä myöskään kukaan kunnosta, ja usein näkee hienoja vanhanaikaisia autioita taloja, jotka ovat vuosien ja vuosikymmenien saatossa rapistuneet käyttökelvottomiksi. Neljällä vaihtarikaverilla on vuokralla yksi tällainen, yhä kunnossa pidetty talo lähellä merenrantaa.. Talossa on kolme kerrosta, kaksi kattoterassia, iso parveke ja ties kuinka monta huonetta, sekä vanhanaikainen ja hieman boheemi, mutta todella sympaattinen ja hieno sisustus. Tästä lystistä ne maksaa 580euroa, eli vajaa 150e per nokka. Kattoterassilta ympärille katsoessa ainoa asia, mistä huomaa että eletään 2000 –lukua, on kadulla olevat autot, tosin nekin ovat useimmiten pieniä ja vanhoja, niin kuin koko saarella :) Rekisteröityjä autoja tällä saarella on muuten 380 000, ja kun ihmisiä on 420 000 (joista miinustetaan lapset) on saarella enemmän autoja kuin aikuisia. Ilmankos julkinen liikenne kusee.

Yliopistokirjat tuijottaa mua, mut usein en vaan jaksa avata niitä. Kohta, kun deadlinet lähestyy tulee kusi sukkaan noiden hommien kanssa. Mutta niinhän käy aina, myös Suomessa, right? Ja kyllä niistä lopulta aina selviää vielä ihan tyydyttävin arvosanoin.

Eilen oli vaihtaribileet (maan ainoan:) pilvenpiirtäjän huipulla. Tänään puolestaan on parinsadan hengen vaihtaribileet veneellä, joka seilaa aamun pikkutunneille saakka. Huomenna on meidän asuntolan barbeque uima-altaalla. Kuulostaa jotenkin aika Sinkkuelämältä, siis siltä sarjalta:D

Karman laki

Pariisi

Amiens

Vietin viikonlopun Ranskassa, ja kuinkas siinä kävikään. Innostuin pelaamaan katukorista Converseilla. Lopputulos: Ajoin korille, hyppäsin, ja tulin alas nilkan ulkosyrjällä. Nilkka taittu ympäri, ja käytännössä koko jalka turposi. Siinä sitten soitettiin ambulanssi, joka vei mut sairaalaan, jonka toiminta oli tehokasta kuin jalkapallon peliaika. Mua kuljetettiin sairaalansängyssä edestakaisin, ja moni eri taho tuli ihmettelemään mua, ja pyysi aina seuraavan lääkärin katsomaan. Tässä vaiheessa tilanne vielä huvitti. Murtumia ei ollut, mutta jalalla en pystynyt astumaan.  Sain ”reseptin” kyynärsauvoihin ja lääkkeisiin. Tietenkään sairaala ei voinut mulle niitä sauvoja antaa, vaan ne piti hakea apteekista, jotka oli yllättäen illalla kiinni. Siinä sitten kinkattiin yhdellä jalalla bussipysäkeille ja paikasta toiseen. Hieno järjestelmä. Enää ei huvittanut. Sunnuntaina tulin sitten kotiin kyynärsauvoilla. Lentokoneessa mut laitettiin nilkan takia ykkösluokkaan, jonka ”luksuksiin” kuului kaksi taulua, sanomalehti ja ehkä 5 senttiä enemmän tilaa :D

Ranskassa huomasin, että siellä on tilavampaa ja isoja puistoja sekä aukioita, joita meillä ei täällä ole. Tosin meri ja rannat on usein kaukana, ja varsinkin Pariisi on tosi kallis ja liian iso.

Juicy?

Keksin syyn mun epäonneen. Pariisissa torstaina metroon mennessä meitä pyydettiin allekirjoittamaan adressi, jolla koitettiin saada vammaisille helpompi kulkuväylä metroon. Ei kirjoitettu, ja kaksi päivää sen jälkeen sainkin huomata itse hyppiväni samoja rappusia yhdellä jalalla. Karman laki toisti vielä itseään, kun amerikkalainen poika, kenen kanssa korista pelasin, nyrjäytti seuraavana päivänä nilkkansa ja sai myös ambulanssikyydin sairaalaan. Edellisenä päivänä se nauro mulle, ja huus ikkunasta että ”Is he dead!?” :D Lupasin myydä kyynärsauvat sille puoleen hintaan, kun en itse enää tarvitse niitä. Onneks tää meidän asuntola on täynnä sairaanhoitajia, ja nyt mulla ainakin on hyvä syy liftata. Ehkä vakuutus maksaisi jopa taksit, pitää huomenna soittaa ja ottaa selvää.

Eilen veneessä ollessamme nähtiin sattumalta näky, jota yleensä saa seurata vaan uutisista. Satamaan tuli ensin pari armeijalaivaa, jonka perässä pieni laiva, joka oli aivan täyteen ahdettu afrikkalaisia turvapaikanhakijoita. Siis niin täyteen ahdettu, että hyvä jos mahtuivat hengittämään. Olo oli jotenkin epätodellinen. Joku maltalainen vanha ukon käppänä alkoi valittamaan saksalaiselle pariskunnalle, että kohta täällä on enemmän mustia kuin maltalaisia, ja että ampua pitäisi kaikki…. Teki mieli sanoa, että ukko kuules, älä huoli, täällä on enemmän saksalaisia kun mustia. Tämä pieni saari on muutenkin täynnä ulkolaisia, mutta heti jos väri on musta, varsinkin vanhemmat paikalliset alkaa panikoimaan.

Uudet ystävämme torakat alkavat ryömiä koloistaan. Eilen illalla joku tyttö naapurista pyysi mua apuun. Koitin myrkyttää sen (siis torakan) hiuslakalla, mut se sai sen vaan villiintymään ja kipittämään karkuun. Tyttö otti sitten kengän ja paukautti sillä nirrin pois. Valitettavasti en itsekään ole miehekkäimmilläni torakoiden seurassa. ”Kun tapat torakan, koko suku tulee sen hautajaisiin”, kuuluu sanonta. Toivottavasti se ei pidä paikkaansa.  Sanoin, että tästä lähtien torakantappopalvelu maksaa 2e/ tapettu torakka.

Jalka on siis pipi, ja jään joistain riennoista väliin. Mieli on kuitenkin hyvä, ja aion olla täysin kävelykykyinen puolentoista viikon kuluttua, kun lentokone vie meidät Sisiliaan. Lennot kaikkine kuluineen edestakaisin 26€ :)