Karman laki

Pariisi

Amiens

Vietin viikonlopun Ranskassa, ja kuinkas siinä kävikään. Innostuin pelaamaan katukorista Converseilla. Lopputulos: Ajoin korille, hyppäsin, ja tulin alas nilkan ulkosyrjällä. Nilkka taittu ympäri, ja käytännössä koko jalka turposi. Siinä sitten soitettiin ambulanssi, joka vei mut sairaalaan, jonka toiminta oli tehokasta kuin jalkapallon peliaika. Mua kuljetettiin sairaalansängyssä edestakaisin, ja moni eri taho tuli ihmettelemään mua, ja pyysi aina seuraavan lääkärin katsomaan. Tässä vaiheessa tilanne vielä huvitti. Murtumia ei ollut, mutta jalalla en pystynyt astumaan.  Sain ”reseptin” kyynärsauvoihin ja lääkkeisiin. Tietenkään sairaala ei voinut mulle niitä sauvoja antaa, vaan ne piti hakea apteekista, jotka oli yllättäen illalla kiinni. Siinä sitten kinkattiin yhdellä jalalla bussipysäkeille ja paikasta toiseen. Hieno järjestelmä. Enää ei huvittanut. Sunnuntaina tulin sitten kotiin kyynärsauvoilla. Lentokoneessa mut laitettiin nilkan takia ykkösluokkaan, jonka ”luksuksiin” kuului kaksi taulua, sanomalehti ja ehkä 5 senttiä enemmän tilaa :D

Ranskassa huomasin, että siellä on tilavampaa ja isoja puistoja sekä aukioita, joita meillä ei täällä ole. Tosin meri ja rannat on usein kaukana, ja varsinkin Pariisi on tosi kallis ja liian iso.

Juicy?

Keksin syyn mun epäonneen. Pariisissa torstaina metroon mennessä meitä pyydettiin allekirjoittamaan adressi, jolla koitettiin saada vammaisille helpompi kulkuväylä metroon. Ei kirjoitettu, ja kaksi päivää sen jälkeen sainkin huomata itse hyppiväni samoja rappusia yhdellä jalalla. Karman laki toisti vielä itseään, kun amerikkalainen poika, kenen kanssa korista pelasin, nyrjäytti seuraavana päivänä nilkkansa ja sai myös ambulanssikyydin sairaalaan. Edellisenä päivänä se nauro mulle, ja huus ikkunasta että ”Is he dead!?” :D Lupasin myydä kyynärsauvat sille puoleen hintaan, kun en itse enää tarvitse niitä. Onneks tää meidän asuntola on täynnä sairaanhoitajia, ja nyt mulla ainakin on hyvä syy liftata. Ehkä vakuutus maksaisi jopa taksit, pitää huomenna soittaa ja ottaa selvää.

Eilen veneessä ollessamme nähtiin sattumalta näky, jota yleensä saa seurata vaan uutisista. Satamaan tuli ensin pari armeijalaivaa, jonka perässä pieni laiva, joka oli aivan täyteen ahdettu afrikkalaisia turvapaikanhakijoita. Siis niin täyteen ahdettu, että hyvä jos mahtuivat hengittämään. Olo oli jotenkin epätodellinen. Joku maltalainen vanha ukon käppänä alkoi valittamaan saksalaiselle pariskunnalle, että kohta täällä on enemmän mustia kuin maltalaisia, ja että ampua pitäisi kaikki…. Teki mieli sanoa, että ukko kuules, älä huoli, täällä on enemmän saksalaisia kun mustia. Tämä pieni saari on muutenkin täynnä ulkolaisia, mutta heti jos väri on musta, varsinkin vanhemmat paikalliset alkaa panikoimaan.

Uudet ystävämme torakat alkavat ryömiä koloistaan. Eilen illalla joku tyttö naapurista pyysi mua apuun. Koitin myrkyttää sen (siis torakan) hiuslakalla, mut se sai sen vaan villiintymään ja kipittämään karkuun. Tyttö otti sitten kengän ja paukautti sillä nirrin pois. Valitettavasti en itsekään ole miehekkäimmilläni torakoiden seurassa. ”Kun tapat torakan, koko suku tulee sen hautajaisiin”, kuuluu sanonta. Toivottavasti se ei pidä paikkaansa.  Sanoin, että tästä lähtien torakantappopalvelu maksaa 2e/ tapettu torakka.

Jalka on siis pipi, ja jään joistain riennoista väliin. Mieli on kuitenkin hyvä, ja aion olla täysin kävelykykyinen puolentoista viikon kuluttua, kun lentokone vie meidät Sisiliaan. Lennot kaikkine kuluineen edestakaisin 26€ :)