Pikku-Italia

Yliopisto on nyt lähtenyt käyntiin. Ensimmäisellä kurssilla, ”Slave narratives”, meitä oli ensimmäisellä kerralla keittiön kokoisessa luentosalissa yhteensä viisi ihmistä. Luennoitsija käveli sisään, ei esitellyt itseään tai antanut muutakaan informaatiota kurssista, vaan alkoi papatti orjista tunnin yhteen hengenvetoon, ilman mitään interaktiivisuutta. Tunnin jälkeen lehtori tokaisi ”I stop now, see you next week”, ja lähti lätkimään. Asia oli kuitenkin ihan mielenkiintoista.

Siinä on paperisilppua siivottavaksi

Fiesta

Torstaina oli koko suuren maan laajuinen pyhä- ja vapaapäivä. 10 helmikuuta on päivä jolloin Paavali haaksirikkoutui Maltalle. Tämän kunniaksi olikin järjestetty sitten melkoiset fiestat, jossa oli puolet Maltan populaatiosta ja jokainen turisti, joita tosin ei tähän aikaa vuodesta ole hirveästi.

Perjantaina oli sitten toinen luento, jossa tutkitaan EU:n ja muun maailman politiikkaa. Kyrpiintyneen näköisen professorin ensimmäiset sanat olivat tilaan saavuttuaan ”Please don’t be so rude to me, and i won’t be to you”.  Professori kuitenkin alkuäreyden jälkeen osoittautui varsin viisaaksi ja hauskaksi sälliksi, joka oli erityisen kiinnostunut meistä erasmuksista. Hän sanoi palelleensa Helsingissä joulukuussa. Yritin vastata, että ”Now it’s minus…”, jonka hän keskeytti sanomalla, että ”Please don’t tell me no more, I don’t want to know”. Tälläkään luennolla ei käytetty mitään oheismateriaalia tai vastaavaa, mutta luento oli mielenkiintoinen juurikin tämän professorin ansiosta.

Minä, Hanna ja Tommy ollaan soluttauduttu italialaisten erasmusten kommuuniin, ja nyt ei muutamina viime päivinä olla muuta tehtykään, kun syöty, juotu ja kierrelty niiden kanssa paikasta toiseen. Italiaanot on huippuja ja (joskus tahattoman) hauskoja. Kaiken lisäks ne kokkaa meille täydellisiä illallisia ja jälkiruokia about joka päivä, eikä ne tykkää siitä, jos koitetaan kohteliaasti kieltäytyä ja sanoa, ettei voida syödä niiden ruokia joka päivä. Koska en pysty kokkaamaan niille yhtä hyvää takaisin, niin eilen koitin edes vähän keventää sielun taakkaani tekemällä niille sangollisen sangriaa. Tosin osa italialaisista yllättäen myöhästyi tästä tilaisuudesta niin paljon, etteivät ehtineet juoda sangriaa lainkaan. Yksi päivä kotiin tultuamme huomasimme, että siivooja oli lattian luuttuamisen ja lakanoiden vaihtamisen lisäksi tiskannut myös astiamme (sitä ne ei yleensä tee, mut ollaan vissiin niin kivoja), niin voi todeta tämän olevan täyden palvelun laitos. 

Mitäs muuta.. Eilen bileissä tapasin slovenialaisen korispelaajan, jonka kanssa aletaan keräämään yliopistojoukkuetta. Tämä päivä meni iisisti parvekkeella auringossa löhöten, tuoreita hedelmiä syödessä ja hyvää musiikkia kuunnellessa. Pelasin myös yhden elämäni äänekkäimmistä PES peleistä (niille ei-kultturelleille jotka ei tiedä, niin se on elämää suurempi  futispeli :D) italialaista vastaan. Italialaiseen tyyliin se voitti ekan 0-1. Onneks voitin tokan, niin voin jatkaa päivää hyvillä mielin, ja mennä katsomaan ihan oikeaa jalkapalloa illalla.

Huomenna koulu jatkuu varmaan mun yliopistouran pisimmällä kuuden tunnin päivällä :o

Loppuun vielä vähän sitä italialaisten tahatonta komiikkaa mistä puhuin. 

Favourite quotes, part 1:

Me: "Laura, i don’t want to shoot you"
L: "hihihihi. Me too"

Me: "Fabio, I praise you"
F: "Me? no no, no presidente."

Tommy: "This decoration looks chinese"
F: "No, i dont like chinese food"

F: "we are strawberry going after two”. 

Mansikan tilalla tässä lauseessa piti siis olla “probably” :D

Got to like them!