Luova tauko.

Aamupala

Hups, aikaa on kulunut viime kirjoituksesta jo reilu pari viikkoa. Välillä aika menee liian nopeasti, ja pelottaa, etten ehdi tehdä täällä kaikkea. Siitäkin huolimatta, että tämä saari on vain 36 kilometriä pitkä ja 15 leveä.  Haluan kuitenkin käydä läpi jokaisen rannan ja kääntää jokaisen kiven. 5 kuukautta on kuitenkin tosi lyhyt aika, välillä tuntuu että liian lyhyt. Joskus kun istuu yhdenkin illan kotona, tuntuu että pitäisi olla tekemässä jotain...

Mitäs sitten viimeisistä parista viikosta on jäänyt käteen.. Ainakin se kuuluisa seikkailu karnivaaliin Gozon saarelle, josta olen saanut ja joutunut puhumaan ihmisille niin paljon, ettei siitä enää jaksaisi edes kirjottaa. Jo bussimatka pohjoiseen on näkemisen arvoinen. Bussi menee kiemuraisia teitä pitkin ylös ja alas vihreitä (kesällä ehkä keltaisempia) laaksoja ja ohi kivisten ja hiekkaisten (toistaiseksi tyhjien) rantojen.

Laivan kannella sainkin sitten jättimäisen aallon niskaani, ja jouduin sanomaan puhelimelle ja kameralle hyvästi, ja ostamaan Gozosta uuden vaatekerran. Mun vanha vaatekerta oli pussissa, joka varastettiin. Kaiken lisäks onnistuin eksymään muista kymmenen tuhannen ihmisen keskellä.  Onneks lopulta joku hieno maltalainen ihminen heitti mut autolla satamaan, antoi kympin lauttamaksuun ja toivotti hyvää matkaa. Rahattomana taksista poistuessa seurasi myös pieniä ongelmia ja tappouhkauksia, mutta siitäkin selvittiin kympillä. Vaatteet onneksi löytyi myöhemmin puolitutun huostasta, joka oli pelastanut ne :)

Meidän erasmus koordinaattori kertoi alkupäivinä, että väkivaltarikokset on täällä harvinaisimpia Euroopassa. Samalla hän tosin kertoi, että eräs lomaileva pariskunta jäi kiinni yhden jointin hallussapidosta, josta seurasi pidennetty kuuden kuukauden kuherruskuukausi tutkintavankeudessa maltalaisessa sellissä, kunnes ne vapautettiin ja lähetettiin takaisin kotimaahan.

Festivaali oli kuitenkin paras juhla mitä olen toistaiseksi täällä (tai muuallakaan) nähnyt. Miinuksena tosin se, että menetin omaisuuteni, ja kastumisen johdosta sain viettää viime viikon osittain kipeänä.. taas. Lisäksi mun seinästä tuli kosteus läpi vihreenä mönjänä. Talonmies raaputti sen pois, ja maalasi päälle. Problem solved? :D

Ihmiset sanovat, että maaliskuu on kylmin kymmeneen vuoteen. Perjantaina oli kuitenkin tarpeeksi lämmintä auringon alla makaamiseen uima-altaalla. Toivon ja odotan, että pian pääsisi uimaan ja tuhlaamaan vapaa-ajan rannalla. Ei pitäisi valittaa, sillä porukat laitto kuvan meidän talosta, tai pikemminkin lumikasasta, jonka takaa erotti vain talon katon.

Lauantaina jouduin jättämään illan meren tuntumassa penthousessa puoliväliin, koska sunnuntaiaamuna herätyskello soi 6:30. Matkasin rankkasateessa kahdella eri bussilla ensimmäiseen koristurnaukseen, vain nähdäkseni sen olevan peruttu. Peruutuksesta ei tietenkään oltu ilmoitettu meille, eikä siitä ollut mainintaakaan esimerkiksi naamakirjassa. Sillä hetkellä vihasin Maltaa ja Välimeren apinoita, onneks en  vihaa enää :D Korisjoukkue on kuitenkin löydettävä nopeasti, sillä mun maha kasvaa viikottain saman verran kun raskaana olevalla naisella.

Kun elämiseen täällä tottuu, on siitä myös vaikeampi kirjoittaa. Erinäiset tahot kuitenkin painostavat mua ylläpitämään blogia, joten koitan niin myös tehdä. Tällä viikolla on luvassa ainakin jamisessioita, irkkujen St. Patrick’s day ja mustalaismusiikkia merenrannalla.

Ehkä koitan vielä olla liiaksi tottumatta tähän.